Galleria Heino 2017

Lehdistötiedote. Syyskuu, 2017.

9.9. – 8.10.2017  SALATTU TOTUUS
被隐瞒的真相 – Galleria Heino, Helsinki

Näyttelyni lähtökohta pohjautuu tutkimustyöhöni Kiinan kommunistisen puolueen (KKP:n) vuonna 1999 aloittaman Falun Gongin vaino- ja propagandakampanjan taustoista.

Falun Gong (tunnetaan myös nimellä Falun Dafa) on perinteinen kiinalainen mielen ja kehon harjoitusmenetelmä. Sen toi julkiseksi Li Hongzhi vuonna 1992 ja sitä harjoitetaan tänä päivänä noin sadassa maassa. Harjoitus on maksutonta eikä siihen liity uskonnollisia muodollisuuksia, palvontaa tai hierarkiaa. Harjoituksen olennaisin osa on omien ajatusten ja luonteenlaadun parantaminen noudattaen kolmea periaatetta: Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys (Kiin. Zhēn-Shàn-Rěn). Falun Gongiin kuuluu myös neljä hidasliikkeistä seisomaharjoitusta sekä yksi istumameditaatioharjoitus.

Falun Gong nautti aluksi Kiinan viranomaisten vankkaa suosiota, mutta pian 1990-luvun puolivälin jälkeen Kiinan hallitus alkoi pitää sitä uhkana. Syynä oli mm. Falun Gongin riippumattomuus Kiinan valtiosta sekä sen harjoittajien valtava määrä: Vuonna 1999 harjoittajia oli yli 70 miljoonaa. Marraskuun 30. päivänä 1999 presidentti Jiang Zemin antoi ohjeet Kiinan hallintokoneistolle tuhota Falun Gong. Vaino on kestänyt yli 18 vuotta ja miljoonat kiinalaiset Falun Gongin harjoittajat ovat joutuneet ihmisoikeusloukkauksien kohteeksi.

Näyttelyssä on esillä seitsemän suurta muotokuvapiirrosta Suomessa asuvista Falun Gongin harjoittajista. Olen pyrkinyt tuomaan muotokuvissa esiin heidän olennaisimpia piirteitään liittämällä kuviin asioita, jotka toimivat eräänlaisina tunnusmerkkeinä ja johdattavat katsojan huomion heidän persoonaansa, ajatusmaailmaansa ja elämäänsä. Olen pohtinut teoksissani ikonoklasmin merkitystä muotokuvan genressä, sitä, miten muotokuvasta voi tulla niin voimakas henkilön asemaan liittyvä symboli, että sen esittäminen pyritään kieltämään. Piirroksissani voi nähdä viitteitä muotokuvataiteen historiaan kuten renessanssitaiteen ihmis- ja tilakuvauksiin. Teosten osana on teksti, tapa, joka oli tyypillinen jo 1600-luvun muotokuvissa. Tekstit ovat kertomuksia harjoittajien vainokokemuksista.

Pohdin teoksissani myös perinteisten arvojen ja kulttuurien tuhoutumista. Teosten toteutuksellisena lähtökohtana on ollut Zhēn-Shàn-Rěn –taiteen eettiset arvokysymykset ja ajattelutapa, jossa korostetaan ammatillista taituruutta ja esteettisiä päämääriä. Teokset on toteutettu harjoittajien arvomaailmaa kunnioittaen.

Teosteni taustoihin liittyy vahvasti se, että olen tehnyt elämänkumppanini Heikki Reposen kanssa ihmisoikeustyötä Falun Gongin vainon lopettamiseksi Kiinassa. Näyttelyn yhtenä kerronnallisena elementtinä nähdään sarja hänen dokumenttivalokuviaan ihmisoikeustyöstä.

Osaksi näyttelyä olen valinnut Vancouverilaisen elokuvantekijän Leon Leen dokumenttielokuvan nimeltä Human Harvest. Falun Gongin vainosta ja elinryöstöistä kertova dokumentti voitti Peabody-palkinnon vuonna 2014 ja se on tämän jälkeen saanut myös useita muita palkintoja.

Avajaisissa esiintyvät (n. klo 17.45) teatterineuvos Ritva Oksanen ja muusikko Anna Kokkonen. Ritva Oksanen tulkitsee vainokertomuksen ja Anna Kokkonen laulaa kappaleensa Kultainen maa, joka kertoo Kiinassa vainon uhreiksi joutuneista Falun Gongin harjoittajista. Toisena hänen kappaleenaan kuullaan keväällä 2017 Yle Radio Suomen listaykkösenäkin ollut kappale Mitä Rakkaus on.

Henna Pohjola

Salattu totuus, 2017 Yleiskuva näyttelystä

Salattu totuus, 2017. Yleiskuva Galleria Heinon näyttelystä.


Henna Pohjola, portrait of Liu Jirong

Äiti, Liu Jirongin muotokuva, 2016. Lyijykynä paperille, 238 x 149 cm. Sakari Soinisen kokoelmat.

Nimeni on Liu Jirong  ja olen 75-vuotias. Olen kotoisin Dalianin maakunnasta Kiinasta. Olen harjoittanut Falun Gongia vuodesta 1997 alkaen, ja harjoituksen myötä terveydentilani ja elämänlaatuni parani huomattavasti.

Kun Kiinan kommunistinen puolue (KKP) aloitti Falun Gongin vainon heinäkuussa 1999, perheeni ei saanut elää enää rauhassa. Usein toistuvat, laittomat pidätykset ja kotietsinnät rasittivat perheeni elämää. Myös puhelintani kuunneltiin ja päivittäistä elämäämme tarkkailtiin.

”Ainoa syy kaikkiin näihin kärsimyksiin oli, etten ollut halukas luopumaan vakaumuksestani Falun Dafan periaatteisiin – Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys.”

Tuona aikana minut tuomittiin laittomasti vuodeksi pakkotyöleirille, jonka jälkeen minut lähetettiin aivopesukeskukseen. Ainoa syy kaikkiin näihin kärsimyksiin oli, etten ollut halukas luopumaan vakaumuksestani Falun Dafan periaatteisiin – Totuudenmukaisuus, Myötätunto ja Kärsivällisyys.

Vuosia kestäneen epävakaan elämän ja loputtoman häirinnän vuoksi mieheni joutui usein sairaalahoitoon. En voinut pitää miehestäni huolta, koska olin joutunut jättämään kotini vainon vuoksi.

Vanhin tyttäreni on myös Falun Gongin harjoittaja, ja hän on tällä hetkellä laittomasti vangittuna pakkotyöleirille.


Henna Pohjola

Hé shí – Liu Yumein muotokuva, 2017. Lyijykynä ja pastelli paperille, 250 x 144 cm. Heinon taidesäätiön kokoelma.

Nimeni on Liu Yumei ja olen Falun Gongin harjoittaja Kiinasta. Työskentelin kiinalaisessa öljynjalostamossa nuorempana johtajana. Aloin harjoittaa Falun Gongia vuonna 1997, minkä ansiosta fyysinen ja henkinen kuntoni kohenivat huomattavasti. Myös äitini, sisareni ja hänen tyttärensä, ja useat kollegani alkoivat harjoittaa Falun Gongia sen jälkeen, kun he olivat huomanneet minussa tapahtuneet muutokset. Olen vain halunnut rauhassa harjoittaa vakaumustani ja elää normaalia elämää.

Vuonna 1999 Kiinan kommunistinen puolue (KKP) alkoi kuitenkin vainota Falun Gongin harjoittajia. Minut pidätettiin yhdeksän kertaa. Vankeusaikana minua kidutettiin yli 30 tavalla ja olin neljä kertaa kriittisessä tilassa. Poliisi murtautui kotiini useita kertoja takavarikoiden perheeltäni lähes kymmenentuhatta euroa rahaa, ja myös kaikki henkilökohtainen omaisuuteni ryöstettiin. Lisäksi poliisit pahoinpitelivät siskoni kuoliaaksi vuonna 2002. Perheeni tuhottiin täysin.

”Minut pakotettiin myös seisomaan betonilattialla kolme päivää 25 asteen pakkasessa. Pakkosyötön yhteydessä, ollessani tiukasti sidottuna sänkyyn, vankilan lääkäri löi minua kasvoihin suurella puisella kepillä.”

Erään kerran, kun minut oli taas pidätetty, minut raahattiin alle 20 neliön ikkunattomaan selliin, johon oli vangittuna 30 Falun Gongin harjoittajaa. Minut pakotettiin myös seisomaan betonilattialla kolme päivää 25 asteen pakkasessa. Pakkosyötön yhteydessä, ollessani tiukasti sidottuna sänkyyn, vankilan lääkäri löi minua kasvoihin suurella puisella kepillä. Pakkotyön jälkeen poliisi ja seitsemän rikollisvankia painoivat minut maahan ja alkoivat potkia minua päähän ja rintaan. Minua huimasi, enkä pystynyt hengittämään. Vastaava kaltoinkohtelu jatkui 33 päivää. Ranteeni vahingoittui pahasti oltuani 27 päivää käsiraudoissa, ja arpi on vielä tänäkin päivänä näkyvissä.

Minut vapautettiin, kun olin kuolemaisillani. Onnistuin pakenemaan Thaimaahan, ja minut hyväksyttiin lopulta YK:n pakolaisena Suomeen. Minä selvisin hengissä – monet muut eivät.


Henna Pohjola

Toinen kotimaa, Wang Jie`n, Gao Lein ja Gao Xinhuin muotokuva, 2017. Lyijykynä ja pastelli paperille, 237 x 149 cm.

Nimeni on Wang Jie ja tulin Suomeen äitini kanssa vuonna 2002. Olin tuolloin 17-vuotias.
Aloitin harjoittamaan Falun Gongia vuonna 1998. En ole itse kokenut vainoa, mutta kotiinpaluu olisi nyt mahdotonta, enkä voisi elää turvassa.

Kun Falun Gong kiellettiin vuonna 1999, koin tilanteen hämmentäväksi. Media levitti valheita Falun Gongista ja se pelotti minua. Koska olin nähnyt, kuinka Falun Gongin harjoittaminen oli vaikuttanut äitiini ja myös itse olin kokenut harjoituksen positiiviset vaikutukset, en voinut ymmärtää Kiinan kommunistisen puolueen (KKP:n) toimintaa ja pidin tilannetta epätodellisena.

”Mieleeni on jäänyt vahva muisto siitä, kuinka ennen vainoa tuhannet Falun Gongin harjoittajat Shanghaissa kerääntyivät meren rannalle tekemään yhdessä harjoitusliikkeitä.”

Mieleeni on jäänyt vahva muisto siitä, kuinka ennen vainoa tuhannet Falun Gongin harjoittajat Shanghaissa kerääntyivät meren rannalle tekemään yhdessä harjoitusliikkeitä. Se tuntui silloin mahtavalta. Ikävöin Kiinassa asuvaa isääni, sukua ja ystäviäni. En ole tavannut heitä moneen vuoteen.

Aviomieheni, Gao Lei, on kokenut kommunistipuolueen painostuksen kouluaikanaan. Hän tuli Suomeen YK:n pakolaisena Thaimaan kautta vuonna 2009. Gao Lei’n äiti, Yumei Liu, on kokenut KKP:n vainon. KKP:n vainon vuoksi mieheni perhe ei ole voinut olla yhdessä kymmeneen vuoteen. Myös mieheni ikävöi Kiinassa asuvia sukulaisiaan ja ystäviään.

Tapasimme toisemme Suomessa ja menimme naimisiin vuonna 2014. Tyttäremme syntyi vuonna 2016. Näemme tulevaisuuden Suomessa hyvänä ja valoisana.


Jälleennäkeminen, Zhiping Wu`n ja Luoxin Zhu`n muotokuva, 2016-17. Lyijykynä ja hiili paperille, 243 x 145 cm.

Nimeni on Zhiping Wu. Suomen hallituksen ansiosta vaimoni, Luoxin Zhu, sai turvapaikan Suomesta, ja palasimme yhteen 11 vuotta kestäneen eron jälkeen.

Kiinan kommunistinen puolue (KKP) on vainonnut viittä perheenjäsentäni yli 18 vuoden ajan, koska emme ole luopuneet vakaumuksestamme Falun Gongiin.

”Äitini Yuxian Wu kuoli vainossa 9. helmikuuta 2006. Äitini sisko, Yuyun Wu, kuoli vainossa syyskuussa 2004 ollen tuolloin yli 65-vuotias.”

Vaimoni Luoxin Zhu tuomittiin 10 vuodeksi vankeuteen. Äitini Yuxian Wu sai seitsemän vuoden vankeustuomion ollen tuolloin yli 70 vuoden ikäinen. Veljeni Zhijun Wu oli vangittuna kahdeksan vuotta. Myös minut pidätettiin 28. toukokuuta 2001 ja lähetettiin Guangzhou nro 1 työleirille kahdeksi vuodeksi pakkotyöhön. Äitini Yuxian Wu kuoli vainossa 9. helmikuuta 2006. Äitini sisko, Yuyun Wu, kuoli vainossa syyskuussa 2004 ollen tuolloin yli 65-vuotias.

Vaimoni alkoi harjoittaa Falun Gongia vuonna 1994, harjoittaminen paransi hänen hyvinvointiaan ja hän päätti jatkaa Falun Gongin harjoittamista koko elämänsä ajan.

Vankilassa häntä pidettiin pienessä eristetyssä huoneessa useita vuosia. Häntä kidutettiin fyysisesti, sekä aivopestiin pakottamalla hänet katsomaan Falun Gongia herjaavaa materiaalia. Kun hän ei suostunut luopumaan vakaumuksestaan, poliisi kielsi häneltä yhteydenpidon vankilan ulkopuolelle. Myös tieto miehensä äidin kuolemasta ei saavuttanut häntä.

Perheeni ja minun kärsimykset ovat yksi tapaus miljoonien Falun Gongin harjoittajien joukossa Kiinassa. Olen onnekas voidessani olla yhdessä vaimoni kanssa 11 vuoden eron jälkeen. Kuitenkin Kiinassa lukemattomia perheitä on rikottu ja vaino jatkuu edelleen. Voidessani olla täällä tänään, haluan vedota länsimaiseen yhteiskuntaan niiden puolesta, joilla ei ole mahdollisuutta puhua. Auta meitä lopettamaan julmin vaino ihmiskunnan historiassa!


Henna Pohjola

Vapaa, Shi Jannin muotokuva, 2017. Lyijykynä paperille, 250 x 146 cm.

Minun nimeni on Janni Shi ja asun Helsingissä. Olen Falun Gongin harjoittaja. Perheeni ja minä muutimme Suomeen pakolaisina YK:n avulla 7 vuotta sitten. Nautimme vapaudesta ja voimme harjoittaa vakaumustamme vapaasti tässä maassa. Paetessani Kiinasta, toiveeni oli, että pystyisin tuomaan julki Kiinan kommunistisen puolueen (KKP) Falun Gongin vainon Yhdistyneiden Kansakuntien ihmisoikeusneuvostossa.

YK:n ihmisoikeusneuvoston 13. istunnossa 10. maaliskuuta 2010 minä ja kaksi muuta Falun Gongin harjoittajaa jaoimme henkilökohtaisen kokemuksemme vainosta, ja annoimme todistajanlausuntomme meihin kohdistuneesta fyysisestä ja psyykkisestä kidutuksesta YK:n kidutusta käsittelevälle erityisraportoija Manfred Nowakikille ja Asma Jahangirille.

KKP:n edustajien useista keskeytyksistä huolimatta Falun Gongin ihmisoikeustyöryhmä sai puheenvuoronsa onnistuneesti päätökseen ihmisoikeusneuvoston puheenjohtajan ja valtion edustajien tuella. Ihmisoikeustyöryhmä toimitti raportin, joka sisälsi 1088 tapausta Falun Gongin harjoittajiin kohdistuneesta kidutuksesta. Raportti tuo esiin yli 200 sairaalaa, joissa kidutuksessa on käytetty lääkeaineita.

Olin ammatiltani kosmetologi ja minulla oli oma kauneushoitola Kiinassa. Omistin yhdessä ystävieni kanssa hotellin, jossa toimin johtajana. Huolimatta menestyksekkäästä urastani, en kuitenkaan ollut onnellinen. Rahalla hankittu väliaikainen mielihyvä ei tuonut lohtua sydämeeni. Minulla oli huono tempperamentti ja käytin paljon alkoholia. Synnynnäisestä sydänviasta johtuen sydämeni oireili satunnaisesti.

Maaliskuussa 1998 eräs ystäväni kertoi henkilökohtaisen kokemuksen Falun Gongin hyödyistä. Olin onnekas löytäessäni Falun Gongin juuri silloin, kun sitä eniten tarvitsin. Harjoituksen myötä tunsin rauhan sydämessäni ja olin kuin henkisesti uudelleen syntynyt! Myös terveyteni koheni merkittävästi ja sydänoireet hävisivät.

”He takavarikoivat koko omaisuuteni ja pakottivat aviomieheni eroamaan minusta.”

Falun Gongin vaino alkoi maanlaajuisesti 20. heinäkuuta 1999. Poliisi pidätti minut kotoa ilman syytä tai pidätysmääräystä. Minun piti ottaa pieni lapseni, hänen maitopullonsa ja muut tavarat mukaani viettääkseni yöni poliisiasemalla. Poliisin tarkoitus oli pakottaa minut allekirjoittamaan lausunto, jossa luopuisin vakaumuksestani. He takavarikoivat koko omaisuuteni ja pakottivat aviomieheni eroamaan minusta.

”Turvallisuus oli luksusta, mutta vielä pahempaa oli tulossa.”

Menetin kaiken vainossa. Avioeron jälkeen tyttäreni ja minun täytyi lähteä kodistamme, ja elämämme oli rankkaa vailla pysyvää asuinpaikkaa. Olin huolissani siitä, miten epätasapainoinen elämä vaikuttaisi tyttäreeni, joten uskoin tyttäreni sukulaiselle, ja käytin entistä kotiani salaa yöpaikkana. Olin huolissani, että minut pidätettäisiin uudelleen, joten en uskaltanut mennä päivisin ulos tai sytyttää valoja öisin. Menin ulos vain auringonlaskun jälkeen hakeakseni joitakin taloustarvikkeita. Turvallisuus oli luksusta, mutta vielä pahempaa oli tulossa.

Eräänä huhtikuisena päivänä 2001 mustat autot saartoivat kotini ja ryhmä tuntemattomia henkilöitä kaappasi minut. Yhdellä heistä oli pidätysmääräys, johon oli kirjattu 50 000 yuanin lunnasvaatimus. Minut vietiin mustaan autoon, jossa oli mustat verhot, enkä nähnyt minne olimme menossa. Sain myöhemmin selville, että minut oli siepannut 6/10 -viraston viranomaiset ja joukko-osaston 465 sotilaat.

”Muutamassa minuutissa huomasin vasemman jalkani muuttuvan sinipunaiseksi.”

Minua kuulusteltiin koko yön ajan. Protestina laittomalle pidätykselle ja vainolle kieltäydyin syömästä. Olin kuullut tapauksista joissa poliisi oli laittanut ruokaan huumeita. Olin erittäin huolissani. Kahden 6/10 -viraston virkamiehen määräyksestä 4-5 sotilaslääkäriä laittoi minut väkisin sänkyyn ja brutaalisti pistivät minuun lääkeruiskeita. Tunsin kylmyyttä, erittäin kovaa kipua ja aloin turvota. Minun oli vaikeaa hengittää ja tuntui kuin minua oltaisiin kuristettu. Muutamassa minuutissa huomasin vasemman jalkani muuttuvan sinipunaiseksi. Voimakas kipu ylitti sietokykyni. Hakkasin päätäni seinään, enkä voinut tehdä asialle mitään. Pian tämän jälkeen sain sydänkohtauksen oireita.

”Kidutus jatkui viikon. Sotilaslääkärit antoivat hermostoon vaikuttavaa lääkettä joka päivä.”

Seuraavana päivänä he vaihtoivat toiseen lääkkeeseen. Vaikka siitä ei tullut niin voimakasta kipua, tunsin oloni huumatuksi ja heikoksi. En pystynyt liikkumaan ja iholle nousi paksu kerros kutiavia näppylöitä. Kidutus jatkui viikon. Sotilaslääkärit antoivat hermostoon vaikuttavaa lääkettä joka päivä. Jokainen pistos oksetti ja vatsani oli sekaisin. En pystynyt liikuttamaan kieltäni, koska se oli turvonnut. Käteni ja jalkani olivat tunnottomia. Muistini sekosi, näköni hämärtyi ja näin jopa hallusionaatioita. Neljä tai viisi lääkäriä valvoi minua joka päivä ja antoi eri lääkeruiskeita. Painoin normaalisti noin 50 kg, mutta kidutuksen jälkeen se tippui puoleen siitä. Minut pakotettiin fyysisiin tutkimuksiin, johon kuului verikoe, virtsakoe, röntgen- ja ultraäänikuvaus. Muutama päivä myöhemmin minut siirrettiin pidätyskeskukseen nro. 3, ja he jatkoivat lääkeruiskeiden antamista.

Eräänä päivänä minulla oli vaikeuksia hengittää ja henkeni oli vaarassa. Minut lähetettiin joukko-osasto 222 sairaalaan, jossa lääkäri väitti minun tarvitsevan leikkausta. Minut pakotettiin leikkauspöydälle ja alettiin työntämään kohti leikkausalia. En tiennyt miksi tarvitsin leikkausta ja miksi perheelleni ei oltu ilmoitettu asiasta. Olin peloissani! Intuitioni kertoi, että he yrittivät tappaa minut. Elämänhaluani ansiosta tartuin tiukasti käytäväkaiteeseen. Keräsin kaikki voimani ja sanoin: ”Olen Falun Gongin harjoittaja. Minut on kidutettu tähän kuntoon. En halua leikkausta!” Monet potilaat ja heidän perheensä kerääntyivät ympärilleni ja vaadin kaikkien edessä saada tavata perheeni.

”Kuulin vasta paljon myöhemmin KKP:n elinryöstöistä eläviltä Falun Gongin harjoittajilta.”

Koska viranomaiset pelkäsivät minun paljastavan heidän rikoksensa, perheeni sai viimein tiedon minusta ja minut siirrettiin eristettyyn huoneeseen. He yrittivät pakottaa siskoni allekirjoittamaan paperin, jossa annettaisiin lupa leikkaukseen, mutta tekivät samalla selväksi, etteivät olisi vastuussa mahdollisesta kuolemasta leikkauksen aikana. Siskoni itki nähdessään kuihtuneen kehoni ja turvonneen vatsani. Hän kieltäytyi allekirjoittamasta paperia. Hän tiesi, että antaessaan suostumuksensa leikkaukseen hän ei näkisi minua enää koskaan. Seuraavana päivänä hän vaati vapautustani. Poliisi pakotti siskoni allekirjoittamaan papereita, ja minut vapautettiin ehdonalaiseen lääketieteellisin perustein. Kuulin vasta paljon myöhemmin KKP:n elinryöstöistä eläviltä Falun Gongin harjoittajilta. Kun ajattelen taaksepäin niitä lääketieteellisiä kokeita joita minulle tehtiin, pelastuin täpärästi.

Kun keskustelin kolmen muun Falun Gongin harjoittajan kanssa taloni edessä 20. elokuuta 2002, siviilipoliisit saapuivat yhtäkkiä autoilla paikalle ympäröiden meidät. Meidät tungettiin eri autoihin ja vietiin 6/10-virastoon, joka sijaitsi Jilinin kaupungin poliisilaitoksen kuudennessa kerroksessa. Virasto oli perustettu johtamaan Jiang Zeminin vainopolitiikka.

Istuin lattialla ja minut oli kahlittu kiinni lämmitysputkeen. Kuulin hyvin selvästi, kun poliisi hakkasihäikäilemättä Falun Gongin harjoittajaa, Hou Mingkai’ta, sähköpampulla vastapäisessä huoneessa. Kun yksi ryhmä väsyi, toinen ryhmä jatkoi pahoinpitelyä. He käyttivät kidutuksessa myös tiikeripenkkiä ja kyynelkaasua. Kun pahoinpitelyä oli kestänyt jonkin aikaa, yksi poliiseista sanoi hätääntyneenä, “Hou Mingkai on kuollut!”, ja useita poliiseja ryntäsi huoneeseen. Jonkin ajan kuluttua he tulivat rauhallisesti ulos ja alkoivat levittää tietoa, joiden mukaan Hou Mingkai olisi hypännyt ulos ikkunasta ja kuollut. He korottivat ääntään, jotta voisin kuulla sen. Mutta olin varma, että Minghai oli hakattu kuoliaaksi.

”Kuulin näiden murhaajien nauravan, keskustelevan, syövän ja juovan siinä huoneessa, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut.”

Olin täynnä surua ja kauhuissani. Kuulin näiden murhaajien nauravan, keskustelevan, syövän ja juovan siinä huoneessa, ikään kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ystävääni oli kidutettu julm asti, koska hän pysyi lujana vakaumuksessaan. Olin henkisen romahduksen partaalla, mutta minun oli kuitenkin tukahdutettava ja piilotettava suruni. Jos olisin näyttänyt tunteeni, tiesin, mitä tulisi tapahtumaan; he kiduttaisivat minua pahemmin tai jopa tappaisivat minut. Kahdeksaa muuta harjoittajaa kidutettiin julmasti, ja yhden käsivarsi murtui useista kohdista. Eräs vanhempi nainen loukkaantui vakavasti vyötärön alueelta. Hän ei pystynyt nousemaan enää ylös, ja lopulta hän kuoli kotonaan.

Minut siirrettiin Jilinin nro. 3 pidätyskeskukseen ja vietiin Changchunin maakunnassa sijaitsevalle Heizuizin pakkotyöleirille kahdeksi ja puoleksi vuodeksi. Työleirillä päivän aikana meille annettiin kymmenen minuuttia aikaa syödä ja puhdistautua. Kaikki mitä teimme, myös vessassa käyntiä, valvottiin. Ilmapiiri oli pelottava ja sen täyttivät tuskaiset huudot ja palavan ihon tuoksu, joka oli seurausta sähköpamppujen käytöstä. Meidän oli pakko tehdä pakkotyötä yli 10 tuntia päivässä kauhistuttavan paineen alla. Näin omin silmin, miten toisia naispuolisia harjoittajia kidutettiin sähköpampuilla ympäri kehoa, mukaan lukien intiimialueet. Jotkut heistä olivat henkisesti romahtaneita.

”Jokainen sekunti työleirillä tuntui kidutukselta.”

Minua valvotettiin öisin pitkissä jaksoissa, aivopestiin, pakkosyötettiin, minuun injektoitiin hermosärkyä aiheuttavia lääkkeitä, ja kidutettiin sähköpampuilla. Menetin tajuntani useita kertoja kidutuksen aikana. Työleirillä Falun Gongiin kohdistetut rikokset näyttivät jatkuvan ikuisesti, ja ajattelimme, ettei oikeus koskaan toteutuisi. Jokainen sekunti työleirillä tuntui kidutukselta. Lopulta minut vapautettiin kahden ja puolen vuoden jälkeen.

Mieheni ja minä pakenimme Kiinasta välttääksemme vainon.


Falun-pylväsasento, Shi Jamesin muotokuva, 2017. Lyijykynä paperille, 250 x 144 cm.

Nimeni on Shi James ja olen kotoisin Kiinasta. Olen Falun Gongin harjoittaja. Tulin Suomeen perheeni kanssa YK:n avulla yli seitsemän vuotta sitten, koska emme voineet elää omassa maassamme Falun Gongin vainon vuoksi.

Kiina on kommunistipuoleen vallassa oleva maa, jossa ei ole uskonnonvapautta ja sananvapautta, ja kaikkien koulujen opiskelijoille iskostetaan ateismin ajatuksia. Kaikki kiinalaisten kuulemat ja näkemät uutiset ovat jalostettuja ja käyneet läpi tiukan poliittisen seulan. Jopa elokuvatkin joutuvat tiukkoihin poliittisiin tarkasteluihin ennen julkaisemista.

Kun Kiinan kommunistinen puolue (KKP) aloitti vainon heinäkuussa vuonna 1999, kaikki mediat alkoivat mustamaalata Falun Gongia päivästä toiseen – kukaan ei sanonut mitään oikeudenmukaista Falun Gongin puolesta.

Kiinan perustuslaissa sanotaan, että kansalaisilla on uskonnonvapaus ja oikeus vetoamiseen, joten myös minä menin muiden harjoittajien kanssa Pekingiin vetoamaan Falun Gongin puolesta heinäkuussa 1999. Saavuttuamme Pekingiin KKP lähetti armeijan kotiuttamaan meidät, käski meitä lopettamaan harjoittamisen ja kirjasi nimemme estolistalle.

”Myös isoäitiäni pahoinpideltiin, ja hänen nenästään vuosi verta ja kasvot olivat täynnä vammoja.”

Lokakuussa vuonna 2000 menin Tiananmenin aukiolle ja siellä näin omin silmin, kuinka siviilipoliisit hakkasivat barbaarisella tavalla harjoittajia, jotka olivat rauhanomaisesti kertomassa ihmisille tosiasioita Falun Gongista ja vainosta. Myös isoäitiäni pahoinpideltiin, ja hänen nenästään vuosi verta ja kasvot olivat täynnä vammoja. Viranomaisilla oli mukana harja-auto, joka puhdisti maassa olevia veritahroja.

Useat poliisit ympäröivät minut ja alkoivat potkia minua vatsaan. Minut pidätettiin ja vietiin Tiananmenin poliisiasemalle, jossa pahoinpitely jatkui. Yksi poliiseista löi minun jatkuvasti pampulla päähän, ja en muista, kuinka kauan ja kuinka monta kertaa minua lyötiin. Voimakkaan kivun johdosta huusin, minkä vuoksi poliisi hyppäsi useita kertoja polvet edellä alavatsani päälle – oksensin jatkuvasti.

”Äitini menehtyi tässä vainossa, ja poliisit kiduttivat 70-vuotiasta isoäitiäni riiputtamalla häntä käsiraudoissa ja hakkaamalla häntä. Monia ystäviäni vainotaan tälläkin hetkellä Kiinassa tai he ovat tulleet tapetuiksi.”

Ollessani Kiinassa, jouduin monta kertaa vainon kohteeksi koska kerroin ihmisille vainosta. Äitini menehtyi tässä vainossa, ja poliisit kiduttivat 70-vuotiasta isoäitiäni riiputtamalla häntä käsiraudoissa ja hakkaamalla häntä. Monia ystäviäni vainotaan tälläkin hetkellä Kiinassa tai he ovat tulleet tapetuiksi. Olen onnekas, että minulla on tilaisuus olla täällä tänään ja kertoa teille, mitä Kiinassa tapahtuu.

Kansainvälisen rikosoikeuden mukaan Falun Gongin harjoittajiin kohdistuva vaino rinnastetaan kansanmurhaan ja rikoksiin ihmisyyttä vastaan. Sillä on samat tunnusmerkit kuin natsi-Saksan toisen maailmasodan aikana juutalaisiin kohdistuvalla vainolla. Eräs ihminen sanoi toisen maailman sodan aikaan, ”Hiljaisuus synnin edessä on sama kuin pahuuden äänetön hyväksyminen”.


Shansuihua, Oli Ma’n muotokuva, 2017. Piirros, sekatekniikka paperille, 231 x 148 cm.

Oli Ma on 7-vuotias ja hän harrastaa jalkapalloa. Viisihenkinen perhe asuu pääkaupunkiseudulla ja Oli on perheen lapsista keskimmäinen.

Teoksen aihevalinnassa on viitteitä kiinalaisen maalaustaiteen historiaan. Oli Ma istuu kukkameren keskellä, ja piirroksen taka-alalla ovat vuoret ja vesi sekä pään yläpuolella Falun-symboli. Kiinalaisessa taiteessa on ollut tärkeää symboliikka ja traditio. Muinaisilla taideteoksilla on ollut esikuvallinen tehtävä ja universaalinen arvo. Niiden on täytynyt olla mieltä virkistäviä, hyvää moraalia ilmentäviä tai esteettisesti kiehtovia. Teoksissa oli myös tärkeää kohteen sielun tai hengen kuvaus, jotain oleellista sen luonteesta, rytmillisyydestä ja elämänvoimasta (qi). Kiinalaisen käsityksen mukaan yksivärinen tussimaalaus on maalaustaiteen korkein muoto.

Piirroksen vuoret enteilevät perheen onnea ja mainetta, kun taas vesiputous lupaa onnen ja vaurauden jatkuvuutta. Maisemamaalausta kutsutaan Kiinassa nimellä shansuihua eli vuorivesimaalaus. Vuori kiteyttää maskuliinisen yang-elementin olemuksen: se kohoaa ylöspäin; se on luja ja kirkas. Vesi puolestaan edustaa feminiinistä yin-energiaa: se on kosteaa, tummaa ja mukautuvaa. Shansuihua eli vuorivesimaalaus on suosittu teosaihe kodin seinällä, niin kotimaassa kuin ulkomailla. Vuorivesimaalauksilla on tärkeä rooli Kiinalaisen kulttuurin esille tuomisessa ja sen vaalimisessa.

Falun symbol Henna Pohjola

Yläpuolella on Falun Dafa’n symboli ja sitä kutsutaan Faluniksi eli Lakipyöräksi.

Falunin keskellä on suuri swastika (mandariinikiinaksi ”Wan”), joka on ollut positiivinen symboli monissa kulttuureissa kautta vuosituhansien. Itämaisissa kulttuureissa swastika on ollut Buddhan symboli. Kiinassa swastika mielletään ikuisuuden, rajattomuuden ja universumin tunnukseksi. Swastikoita löytyy usein Buddha-patsaista, buddhalaisista temppeleistä ja maakartoista temppeleiden merkkeinä.

Germaaniset kansat tunsivat swastikan ”orin ristinä”, ja on mielenkiintoista etteivät natsit käyttäneet tuota nimitystä, joka vastaa Saksan historiaa, vaan katsoivat sen sijaan paremmaksi anastaa intialaisen nimityksen swastika. Mielenkiintoista on myös se, että merkki on löydetty 2000 vuotta vanhoista juutalaisista temppeleistä Palestiinassa.

Tänä päivänä useimmat ihmiset ovat unohtaneet swastikan positiivisen merkityksen, koska sen alkuperäinen tarkoitus on vääristynyt ja se assosioidaan usein natsi-Saksaan. Tämän vuoksi monet hämmentyvät huomatessaan sen olevan osa Falunia, Falun Dafan symbolia.


Näyttelyn yhtenä kerronnallisena elementtinä on Heikki Reposen dokumenttivalokuvia ihmisoikeustyöstä

Henna Pohjola ja Heikki Reponen ovat elämänkumppaneita, he ovat yhdessä tehneet ihmisoikeustyötä Falun Gongin vainon lopettamiseksi Kiinassa. Yleisesti ihmisoikeustyö on yhteistyötä Suomen hallituksen, ulkoasiainvaliokunnan, ulkoministeriön Itä-Aasian yksikön, Amnesty Internationalin, ja eri järjestöjen, median ja viranomaisten kanssa. Reponen on dokumentoinut ihmisoikeustyötä valokuviin, joita on käytetty tiedottamisessa.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2017

Hong En, 10, jakamassa elinryöstöistä kertovaa esitettä ja keräämässä allekirjoituksia Falun Gongin harjoittajien oikeuksia ajavaan vetoomukseen Helsingissä toukokuussa 2017.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2017

Henna Pohjola ja Shi James keskustelemassa Falun Gongin vainosta ihmisoikeusaktiviteetissa Helsingissä toukokuussa 2017. James on yksi kiinalaisista, hänen muotokuva on osa Salattu totuus -näyttelyä.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2016

Amnesty Internationalin maakohtaisen työn asiantuntija Anu Tuukkanen puhumassa Kiinan ihmisoikeuksista Taiga-lavalla Maailma kylässä -festivaaleilla toukokuussa 2016. Muita paneelikeskustelussa mukana olleita olivat paneelin vetäjä, ihmisoikeustutkija Miia Halme-Tuomisaari (vas.), keskusrikospoliisin rikosylikomisario Thomas Elfgren, Supporting Human Rights In Chinan puheenjohtaja ja uskontotieteilijä Olli Törmä ja entinen mielipidevanki Chen Zhenping. Keskustelun tulkkina toimi Pia Näsman.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2017

Liu Yumei jakamassa tietoa Falun Gongin vainosta Sibeliuksen puistossa 2017. Sibelius-monumentti houkuttelee luokseen satojatuhansia kiinalaisia turisteja vuosittain.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2017

Elias Outakiven (oik.) minidokumentti Tukahdutettu totuus esitettiin Maailma kylässä -festivaaleilla toukokuussa 2016. Falun Gongin vainoa tapahtuman aikana toivat esille myös Zhaohuan Jin (vas.), Zhaoyu Jin, Chen Zhenping ja Henna Pohjola.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2016

Falun Gongin ryhmäharjoitukset Time Squarella 15. toukokuuta 2015.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2015

Free2Meditate -kulkue Brooklyn Bridgellä New Yorkissa 13. toukokuuta 2015. Marssiin osallistui tuhansia Falun Gongin harjoittajia ympäri maailman.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2015

Perulaisia Falun Gongin harjoittajia osallistui suureen paraatiin, joka kulki läpi Manhattanin New Yorkissa 15. toukokuuta 2015. Yhteensä osallistujia oli yli 8000.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2013

Siskokset Zhaoyu ja Zhaohuan Jin Maailma kylässä -festivaaleilla kampanjoimassa äitinsä vapauttamisen puolesta Helsingissä toukokuussa 2013. Heidän äitinsä sai turvapaikan ja saapui Suomeen 9. lokakuuta 2015 seitsemän vankilavuoden jälkeen.

Kuva / Photo / 照片: Heikki Reponen, 2013

Chen Zhenping Sibeliuksen puistossa, 2017. Chen Zhenping pidätettiin ja tuomittiin 2. heinäkuuta 2008 ennen Pekingin olympialaisia. Hänen Suomessa asuva tyttärensä Jin Zhaoyu toi asian kansainväliseen tietoisuuteen Amnesty Internationalin ja suomalaisen median avulla. Chenin matka vapauteen alkoi joulukuussa 2012, jolloin Amnesty International Taiwan osasto 32 kiinnostui hänen tapauksestaan. Seuraavan kolmen vuoden aikana ryhmän jäsenet painostivat jatkuvasti Chenin vainoojia vedoten samalla Suomen hallitukseen ja tiedotusvälineisiin sekä Kiinan viranomaisiin. Vapauduttuaan naisvankilasta syyskuussa 2015 Chen Zhenping pakeni Thaimaaseen ystävien avustuksella ennen Suomeen saapumistaan 9. lokakuuta 2015.

Sivun alkuun.